Hiljaa yhdessä

Mitä tapahtuu, kun on päivän ihan hiljaa yhdessä muiden kanssa, keskittyen kuuntelemaan vain omaa itseään? Hiljaisuuden retriittipäivä on osa Inspiral Coaching Oy:n Mindfulness työssä -ohjaajakoulutusta, jota olen käynyt viime syksystä asti. Olen odottanut kokemusta innolla. Mielessäni ei tosin tunnu kovin hiljaiselta, kun ajelen Kehä ykkösen aamuruuhkassa kohti hiljaisuuspäivää. Itse asiassa on sellainen tunne, että ääripäät kohtaavat. Kulunut viikko on ollut itselläni oikeaa deadline-ilotulitusta ja tasapainoilu perheen, työn, koulun ja oman hyvinvoinnin kanssa on saanut piponi kiristelemään. Mutta nyt hiljaisuus häämöttää edessäni kuin suloinen keidas! Jokainen sai päivän ajaksi rakentaa oman pesän.

Aloitamme hiljaisuuden retriittipäivän mindfulness-harjoituksella, jonka ensimmäisten minuuttien aikana tunnen miten painolasti alkaa lähteä. Harjoituksen aikana työasiat kyllä pyrkivät mieleeni ja tiedostan pakonomaisen tarpeeni kurkata meilistä, onko asiakas kommentoinut tekemääni aineistoa, jonka deadline on tänään. Oivallan, että olenkin saanut aivan erityisen hyvän harjoituspäivän, sillä näin stressissä en ole ollut aikoihin! Tästä kertoo myös flunssainen oloni, sillä saan yleensä flunssan heti, jos kierrokset eivät pysy tarpeeksi alhaalla.

Meille on kurssilla opetettu paljon mielenkiintoisia faktoja aivojen toiminnasta ja tiedostan nyt miten muutaman viime päivän stressipätkän aikana lisko- ja tunneaivoni (limbinen järjestelmä) on päässyt hallintaan ja ryhtynyt ratkomaan ongelmiani. Tästä ovat johtuneet tiuskiminen kotona ja marttyyriäidin teatraalinen huokaus iltaisin. Etuotsalohkoni, joka säätelee tunteita ja stressiä on ollut aika lailla pois pelistä. Olen kärsinyt stressin tyyppioireista: hosuminen, näennäistehokkuus (multitasking), pätkivä muisti, negatiiviset ylitulkinnat ajattelun ja tunteiden tasolla sekä levottomuus.

Noin puolen tunnin mindfulness-harjoituksen jälkeen tunnen, että mieleni on tyyntynyt. Mikä helpottava, ihana tunne! Eikä mitenkään poikkeuksellista, sillä tutkimustenkin mukaan 20 minuutin meditaatio vastaa kahden tunnin unta ja lisää aivojen serotoniinituotantoa (aivotutkija Richard Davidson). Tunnen valtavaa helpotusta, huojennusta ja kiitollisuutta, että olen löytänyt elämääni tällaisia työkaluja!

Kehossa puolestaan edelleen tuntuu jäykkyyttä ja jännitystä, koska olen hektisten päivien aikana huomaamattani jännittänyt kroppaa sekä laiminlyönyt normaalisti päivärutiineihin kuuluvat jooga-asanat. Mieleeni alkaa nousta syyttäviä ajatuksia itseäni kohtaan. Miten olen taas kerran päästänyt itseni tällaiseen stressitilaan, vaikka minulla on kaikki tieto ja työkalut, joilla stressin välttämisen pitäisi jo onnistua? Syyllisyydessä rämpiminen ei tunnu kuitenkaan pidemmän päälle kovin rakentavalta, joten päätän suhtautua itseeni armollisemmin. Positiivista kuitenkin on, että stressi on jo hyvän aikaa ollut enää satunnainen vieras elämässäni ja sen visiitit ovat aikaisempaa lyhytkestoisempia ja vähemmän intensiivisiä. En myöskään halua antaa stressille turhan negatiivista leimaa, sillä sopivassa määrin se saa minut toimimaan. Puhun silloin kuitenkin mieluummin positiivisesta paineesta kuin stressistä. Totean itselleni, että suunta on minulle oikea ja työkaluni selkeästi toimivat. Askel askeleelta.

Fläppitaululla näkyy eilisen opiskelupäivän merkintöjä. Kuvio on alun perin Leena Markkasen käsialaa.

Lähden tekemään rauhaisia joogavenytyksiä, hengittelen syviä hengityksiä. Nyt alkaa myös kehon tasolla helpottaa. Hengitys syvenee, kiristykset kehossa vapautuvat yksitellen. Kuulostelen missä kohtaa jännitys tuntuu ja annan venytyksiä ja hengityksiä juuri sinne. Autuus. Nyt huomaan miten kokonaisvaltaisen k a r m e a oloni on ollut sekä myös sen, että olen todella väsynyt. Pää on painava, silmäluomet raskaat, pari väsymyksen kyyneltäkin vierähtää. Fiilis on kuitenkin raukea ja myönteinen.

Käyn makuulle ja vain olen. Hetken aikaa mielenikin on nautinnollisen tyyni, mutta sitten se alkaa taas tehdä omia kommervenkkejään ja päässäni alkaa pongahdella ruuhkavuosiaan elävän yrittäjä-äidin to do -listoja. Otan seuraavan työkalun käyttöön: kirjoittamisen. Alan kirjoittaa tajunnanvirtaa, niitä asioita, huolia, pelkoja, jotka ovat painaneet, vieneet energiaani. Kirjoitan ne ylös ja ne siirtyvät samalla pois mielestäni. Rauha laskeutuu.

Keskityn olemaan ja kuulostelemaan hiljaisuutta. Rauhoitun fiilistelemään sisäisyyttäni. Hiljaisuudessa jokainen ääni on voimakas. Sisäinen ohjaus kuuluu vahvemmin siinä missä suklaalevypaketinkin hienoinen rapina suorastaan kaikuu. Annan suklaapalan sulaa hitaasti suussani ja nautin sen taivaallisesta mausta.

Rakkaat opiskelijakollegani ovat jokainen vetäytyneet omaan kuplaansa. Joku meditoi, toinen lepää, kolmas kirjoittaa, neljäs joogaa, viides astelee rauhallisin askelein ympäri tilaa. Hengailemme metapositiossa eli havainnoijan tilassa. Muistan kouluttajamme Taina Siukolan sanoneen kauniisti, että havainnoinnin tila mahdollistaa läsnäolossa lepäämiseen. Tuntuu tärkeältä, että teemme tämän yhdessä. Se jotenkin voimistaa kokemusta. Lisäksi siihen liittyy positiivinen ryhmäpaine. Jos yksin päätät pitää hiljaisuuden retriitin, on suurempi riski päätyä vaivihkaa surffailemaan Facebookiin. Nyt kaikki yhdessä olemme sitoutuneet olemaan hiljaisuudessa ilman yhteyksiä ulkomaailmaan.

Kirjoittelen päivän aikana ylös uusia ideoita ja niitä tuleekin monta. Lisäksi jäsentelen aikaisemmin sekavana päässäni pyörineitä kokonaisuuksia, mikä tuo paljon lisää selkeyttä ja tilaa. Seuraavat askeleeni ovat nyt kirkkaina mielessäni ja patterini ovat latautuneet.

Päiväretriittimme päättyy yhteiseen mindfulness-harjoitukseen. Ympärilläni tuikkii monta kirkasta silmäparia. Kotimatkalla ajattelen, että työnantajien kannattaisi testata millaisia vaikutuksia hiljaisuuden retriitti toisi yritykselle. Tämän kokemuksen jälkeen uskon vakaasti, että sen vaikutukset ovat positiivisia. Yksinkertaisella ja nopeallakin tavalla on mahdollista laskea stressitasoja, synnyttää uusia ideoita, jäsentää asioita, lisätä mielenrauhaa, vahvistaa yhteyttä omaan itseen ja parantaa itsetuntemusta. Ainakin itselläni hyvinvoinnin taso sekä työmotivaatio ovat nyt ihan uudella tasolla aamuun tukkoisuuteen verrattuna.

Sound of Silence.

Anu Kervinen

Lisää Anun blogikirjoituksia voi lukea täältä: http://sydantaseuraten.blogspot.fi/