Tuntuuko ajatus siitä, että kärsimys on valinnainen mahdottomalta. Kärsimys on sisäistä draamaa, järkytystä, ahdistusta, puutetta, huolestuttavia ajatuksia ja tuskallisia tunteita.
Harjoituksen ja ajan myötä kärsimys on mahdollista lopettaa.
Eräs kärsimyksen muoto on emotionaalinen tai kognitiivinen lukittuminen. Lukitumme kierrättämään ajatusta – esim. ” Minulla ei ole aikaa tehdä tätä”. Tuo ajatus herättää puolestaan tunteen, joka voi olla pelkoa, ahdistusta, hermostuneisuutta. Kierre on valmis, kun ajatus herättää tunteen, tunne saa ajatuksen tuntumaan vielä pahemmalta, vielä todemmalta.
Harjoitus, joka rentouttaa ja vapauttaa tätä emotionaalista/kognitiivista lukitusta edellyttää, että tunnet tunteitasi ja pystyt sitoutumaan harjoitukseen.
Ensimmäisenä on tunteen huomiointi, missä kohtaa kehoa tunnet sen? Anna tunteelle tai tunteille hetki levätä ei-tuomitsevassa huomiossa. Älä luo tunteille merkityksiä tai yritä selvittää miksi tunnet niinkuin tunnet. Huomioi ne ja salli niiden vain olla. Useimmiten tunne alkaa hellittää hetken kuluttua. Tunne usein palaa vielä uudelleen jossain toisessa tilanteessa, palaa silloin tähän harjoitukseen.
Kun olet vapauttanut tunteen, voit alkaa rentouttaa ajatusta. Järjestys on tärkeä, keho ensin. Jos et ensin vapauta tunnetta kehosta, et voi alkaa tutkia ajatusta.
Ajatusta voi tutkia kysymällä kysymyksiä:
Onko se totta?
Voinko tietää varmasti, että se on totta?
Kun uskon tähän ajatukseen, miten reagoin?
Kun käännät ajatuksen ympäri ja tarkastelet sitä vastakkaisesta suunnasta, voisiko se olla yhtä totta kuin alkuperäinen ajatuksesi?
Ajatus on harmiton, niin kauan aikaa, kunnes uskomme sen. Sinällään ajatus itsessään ei tuota tuskaa, vaan kiinnittyminen siihen. Kiinnittyminen tarkoittaa, että uskomme ajatuksen olevan totta ilman kyseenalaistamista. Uskomus on ajatus, johon olemme kiinnittyneet, usein vuosiksi.
Ajatukset vain tulevat ja menevät, eikä niissä ole mitään harmillista, kunnes kiinnitymme niihin aivan kuin ne olisivat todellisia. Usein voimme jopa uskoa olevamme sitä, mitä meidän ajatuksemme kertovat meille.
Ajatuksia ja ajatusketjuja voi kuvata tarinaksi. Tarina voi kertoa menneestä, nykyisyydestä tai tulevaisuudesta, se voi kertoa siitä, miten asioiden pitäisi olla tai miksi ne ovat sitä mitä ovat.
Tarinat tulevat mieleemme satoja kertoja päivässä – kun joku ei vastaa puhelimeen, kun esimies kutsuu sinut huoneeseensa tai kun ventovieras hymyilee sinulle. Nämä tarinat ovat tutkimattomia teorioita, jotka kertovat meille mitä nämä kaikki asiat tarkoittavat. Mutta me emme huomaa, että ne ovat vain teorioita, me uskomme niihin. Näin pienistä tarinoista kasvaa isoja ja isommista tarinoista voi kasvaa suuria elämän teorioita.
Entäpä jos alatkin tutkia ajatuksiasi? Tutkimalla ajatuksiamme voimme alkaa ystävystyä niiden kanssa. Kun paljastuu, että ajatus onkin vain tarina todellisuudesta, eikä sitä mitä todellisuudessa on, se ei luo meille emotionaalista vastausta, emme reagoi siihen, emmekä samaistu siihen.
Kärsimys päättyy, kun annamme kehon vapauttaa kaikki tunteet ja kun näemme, että ajatuksemme eivät ole totta. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Tämä käytäntö toimii, voin sanoa tämän kokemuksella. Tämän taidon sinäkin opit 8 askeleen ohjelmassamme.
Ritva Liisananti
