Onko vaativa mieli sinullekin tuttu? Vaativa mieli käskee meitä koko ajan tekemään ja suorittamaan. Kun katsot töissä paperipinoa pöydälläsi, vaativa mieli kuiskuttaa sinulle “pitäisi järjestellä ne kansioihin”. Kotona näemme pyykkikorin ja vaativa mieli käskee meidän pyykätä. Lattialla pyörivät villakoirat tai epäjärjestys eteisen kaapissa laittaa vaativan mielen supisemaan korvaamme, että meidän pitäisi siivota. Meillä saattaa olla töissä superenerginen työkaveri, jolla tuntuu olevan tuplatunnit vuorokaudessa. Vaativa mieli käskee meidän olla yhtä tehokkaita, jotta olisimme tarpeeksi hyviä. Vaativa mieli laittaa meidät vertailemaan itseämme muihin. Minunkin pitäisi, koska muutkin. Kuulostaako tutulta? Vaativa mielelle syöttää meille ajatuksia liittyen ihan kaikkeen. Terveyteen, liikkumiseen, syömiseen, vapaa-aikaan, ihmissuhteisiin, rahaan…Pitäisi, pitäisi, pitäisi.
Voisimmeko opetella katsomaan näitä asioita ilman, että kehittelemme niistä mielessämme yhtään mitään? Oppisiko mielemme jättämään nämä rauhaan? Mitä jos seuraavalla kerralla huomaisimme ”pitäisi” –ajatuksen ja ajattelisimme ”Jaahas, tällainen ajatus. Onpas mielenkiintoinen.” Antaisimme ajatuksen vain mennä. Vaativa mieli on este läsnäololle ja pysähtymiselle. Se haluaa, että teemme koko ajan jotain, asettaa meille paineita ja vaatii suorituksia. Vaativa mielemme saattaa kyseenalaistaa koko läsnäolon, koska se haluaa vain toimintaa ja suorituksia. Mitä enemmän tiedostamme omaa vaativuuttamme ja sitä, mitä se tekee meille, sitä paremmin pystymme vapautumaan vaativasta mielestämme. Pystymme olemaan läsnä. Pysähtymällä ja rauhoittumalla kesken päivän, meillä on mahdollisuus hetkeen, jota mieli ei hallitse. Se kyllä ahkerasti yrittää huudella mitä kaikkea pitäisi mieluummin tehdä, mutta kun tästä huolimatta uskallamme hidastaa ja pysähtyä edes hetkeksi, alamme hallita mieltämme. Lempeyttä päivääsi! Sinä riität!
